Kesämarkkinat vie meidät torille, joille ihmiset ovat kerääntyneet antiikin ajoista alkaen. Markkinoilla käy kauppa, kuulumisia vaihdetaan, hörpätään kahvit tai syödään jätski. Ja tietenkin ihaillaan kimaltelevaa Puulaa.
Tarja Virmala
Kesätuuli on leppeä, henkäilee jostain Ruoveden selältä. Nenään rientää paistuvan taikinan tuoksu. Aah! Pakko mennä lettukahveille. Tori vilisee ihmisiä. Hellemekot ovat jääneet vielä kaappiin, mutta paitahihasillaan kuljetaan.
Aivan rannan tuntumassa on vaatekoju. Iäkäs mies istuu pakettiauton tavaratilan reunalla ja syö sämpylää. Rouva tekee kauppaa.
– Ajokilometrejä tulee reilut 100 000 vuodessa. Tuolta 90-luvun lamasta alkaen ryhdyttiin torikauppiaiksi. Koko maa kierretään kesän aikana ja itsenäisyyspäivänä käytiin ennen Borlängen julmarknadilla, jutustelee torikauppias Ari Kiiski.
Hän nakkaa päätään järvelle päin ja sanoo, että Puula on niin hieno, ettei tällaista ole missään.
Salskeat miehet viereisellä pöydällä muistuttavat paloturvallisuudesta.
– Vaahtosammutin pitää varmistaa kahden, autossa ja veneessä vuoden välein. Yleinen kunto, letkut ja toimivuus täytyy tarkastaa. Kymmenen vuoden jälkeen pitää laite koeponnistaa ja tarvittaessa uusia, opastavat miehet.
Hyvä aika ostaa joululahjat
Kattiloita, pannuja, koreja, villasukkia, mehua, hilloa, hellemekkoja, legginsejä, kauhoja, kalasäilykkeitä … tarjolla on vaikka mitä. Virolainen rouva kehuu nokkossukkia. Ne eivät kiristä, jalat pysyvät kuivina ja lämpöisinä. Tarjolla on myös huovutettuja villalapasia.
– Nyt on paras aika ostaa joululahjat, hän sanoo.
Tottahan se on. Aika kiirii kovaa vauhtia, mutta nyt nautitaan tästä päivästä, valosta ja kesästä.
Torilla törmää tuttuihin
Matka markkinoilla sujuu verkkaan eteenpäin. Vähän väliä tulee vastaan vanha tuttu tai ystävä. Sitten kysytään, mitä kuuluu ja vaihdetaan tärkeimmät kuulumiset. Sovitaan ehkä tapaamisesta ja huomataan, että olipa kiva nähdä.
Ojennan silmälasini puhdistusainetta myyvälle herralle. Ensin suihkaus molemmille puolille, nenäliinalla pitkä veto laidasta laitaan ja sitten pienin pyörivin liikkein linssinreunat ympäriinsä.
– Älä puhdista talouspaperilla. Siinä on niin paljon savea, että linssi naarmuuntuu. Kotona käytän vessapaperia tai kosteaa mikrokuituliinaa, sanoo ystävällinen herra ja kysyy, montako lasien käyttäjää on huushollissa.
Hän pistää minulle pakettiin ison pullon puhdistusainetta, kaksi käsilaukkukokoista pikkupulloa, nenäliinapaketin ja pienen mikrokuituliinan. Näkymä on entistä kirkkaampi.
Hymy kaunistaa
Keskellä toria myydään pitsineuleisia polvisukkia. On valkoisia, vaaleanpunaisia, pinkkejä, vihreitä, sinisiä…
– Nämä ovat Seitsemästä veljeksestä ja nämä Nallesta, esittelee iloinen rouva.
Hänen puikkonsa kilisevät mukavasti ja niillä on kuulemma sitä seiskaveikkaa. Naiset myyvät myös koruja ja kiuaskupposia.
Viereisessä kojussa istuu nauravainen mikkeliläismies. Hänellä on päässään vaaleanpunainen lierihattu, jossa on korvat. Vasen korva ylös, oikea korva ylös ja sitten hän ilostuu.
– Tiedätkö, että hymyilevä nainen on paljon kauniimpi kuin nainen, jolla on suupielet alaspäin, hän sanoo.
Totean siihen, että kyllä hymyilevä mieskin murottajan voittaa. Minähän hymyilen itse kovin harvoin ja tunnen piston sydämessäni. Miksi elämä pitää ottaa niin vakavasti, että otsa on aina kurtussa? Ja sitten meitä kaikkia alkaa naurattaa.
Torilla kohdataan
Toria on kierretty sen verran, että lettuhammasta alkaa kirvellä.
– Laitetaanko lettuun hilloa, kermavaahtoa, jäätelöä, kysyy kahvilan pitäjä.
Päätän kokeilla jäätelöä hillolla höystettynä ja sitten lettu onkin napsittava nopsaan. Jäätelö sulaa kuumalla letulla pian ja muuttuu kermaksi. Lettukahvilasta näkee hyvin, ketä on liikkeellä. On monen monta, joita olisi kiva jututtaa.
Huomaamme, että torilla on hurahtanut pari tuntia ihan huomaamatta. Aika kuluu, kun on kivaa tekemistä. Ihmisten kanssa rupattelu piristää mieltä. Kukaan ei räpellä kännykkäänsä vaan ihmiset suuntaavat katseensa toisiin ihmisiin.
Aurinko kimaltelee Puulan pinnassa. Vedestä karkailee kirkkaita säteitä sinne tänne. Selällä lipuu vene. Valoa on niin paljon, että sydän pakahtuu. Kesäkukat kukkivat torin laidalla. Umpirakastunut pari istuu penkillä ja katsoo kaukaisuuteen. Haaveilevat yhteisestä tulevaisuudesta ehkä.
Hyvillä mielin kerään ostoskassini ja suuntaan autolle. Siinä kaveria hyvästellessäni huomaan, että minähän hymyilen ja niin hänkin.
Blogi on osa valokuvaaja Kristiina Procope-Hietasen ja kirjoittaja Tarja Virmalan kesäsarjaa, jossa he kiertävät yhdessä Kangasniemeä.
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.