Maailman ikävyyksiä pääsee pakenemaan vaikkapa vanhojen lelujen seuraan Villipuutarhurin hirsiaittaan. Siellä juhlii 60-vuotissyntymäpäiviään keltainen nalle. Nykypäivän kotkotukset unohtuvat, kun viettää hetken Kotavuoren satujen ja tarinoiden parissa.
Tarja Virmala
Pitkän odotuksen jälkeen ovelta kuului vihdoin koputus. Jännitti niin, että vatsaan sattui. Pukki astui kynnyksen yli sisään. Katselin hänen kädessään olevaa pitkää pakettia, joka oli kääritty lumiukko-lahjapaperiin. Siellä täytyi olla lumiukko!
Mutta siellä oli iso vauvanukke, jonka silmät liikkuivat: menivät kiinni ja aukesivat. Äiti kutoi nukelle keltaiset potkuhousut, ompeli röyhelöpaidan ja sen päälle toisen paidan ohuesta flanellista. Annoin nukelle nimeksi Kirsti Kristiina.
Tänä aamuna nostin 63-vuotiaan Kirsti Kristiinan koriin yhdessä myöhemmin Kangasniemen kirpputorilta löytyneen kaksossiskonsa kanssa. Kannoin kaksoset Villipuutarhurin vanhaan aittaan, jossa heitä odotti joukko kohtalotovereita: jollekin ihmiselle rakkaita leluja. Niitä oli siellä yli sadan vuoden ajalta.
Leluaitan Arja-emäntä kantoi kaksoset kehtoon, jossa ensimmäinen vauva oli nukkunut vuonna 1903. Mollamaija odotti siellä jo kovasti seuraa. Kehdon kiikuttelu vei ajatukset mennessään muinaisiin vuosiin.
Keltainen nalle juhlii syntymäpäiviään
Aitan takaosassa istui neljä nalleherraa. Kooltaan suurin, harmaa Erland, on kotoisin Satakunnasta. Erlandilla on ikää jo yli 100 vuotta. Antiikkihuutokaupan kautta se löysi uuden kodin Laavunmäen tilalta Kangasniemeltä.
Punakorvainen Nippe-nalle ilahdutti ohikulkijoita jouluna 1965 Ikosen kaupan ikkunassa. Pieni Pirjo-tyttö näki sen ja aikoi itkeä koko joulun, ellei saa nallea. Onneksi pukilla on hyvä kuulo, ja Nippe pääsi Pirjon hoiviin. Nenäliinoja ei jouluna tarvittu.
Keltainen nalle Nipen vieressä on kuitenkin sakin kunkku. Se täytti huhtikuussa 60 vuotta, ja koko näyttely on sen kunniaksi järjestetty. Siinä ne nallet istuivat rivissä sulassa sovussa katse oveen päin valmiina toivottamaan tervetulleeksi jokaisen vieraan.
- Ajattelin, että ihmiset unohtavat täällä ajan patinan havinassa hetkeksi maailman, joka on aika lailla sekaisin. Istuvat täällä tovin, miettivät lelujen tarinoita ja muistelevat omiaan. Tähän aikaan tarvitaan sellaista – pakoa arjesta, sanoo näyttelyn kuraattori Arja Villi.
Nukella on nenässä lommo ja pää halki
Reetta-nukke on melkein 90-vuotias. On ihan ymmärrettävää, että ajan saatossa nenä on haljennut ja pää myös. Hän oli Martta-tytön aarre. Harmi, ettemme saa koskaan tietää, mitä kaikkea se on nähnyt. Se on kokenut sota-ajan, maalta muuton, teollistumisen, laman, nousukauden ja digitalisaation tulemisen.
Yksi nukke nukkuu kantokassissa, koska nukenvaunuja ei ollut saatavilla. Tätäkin nukkea on joku hoivannut, hellinyt ja rakastanut. Ja niin paljon on ihmisiäkin, jotka ovat jääneet noista kaikista paitsi.
Vanhat tutut seinällä
Seinällä oli kaksi balettitanssijan mekkoa, tutua. Vaaleanpunainen on prinsessa Ruususen puku ja keltainen Pähkinänsärkijästä. Ne ovat tanssipedagogi Liisa Nojosen suunnittelemia ja kotoisin hänen tanssikoulustaan. Arkisten lelujen joukkoon ne tuovat sadun hohtoa.
Kotavuoren helmi: satuja ja tarinoita
Kangasniemen satujen aarreaitasta, Rämiäisten saaresta, portaille on kulkeutunut Kotavuoren satuja ja tarinoita. Kirjan on kuvittanut Unto Kaipainen. Tarinoita lukiessa unohtuvat somet, Tik Tokit ja vallanhaluiset valtiaat.
Saduissa kohtaavat hyvä ja paha. Hyvä aina voittaa, sillä maailman pitää olla oikeudenmukainen. Tarinoissa kunnioitetaan ystävällisyyttä ja luontoa – kumpikaan ei niin itsestään selvää tänä päivänä.
Olipa kiva piipahdus aitassa. Pääsi taas perusasioiden äärelle. Ja Kirsti, ole huoletta! Kyllä minä haen sinut takaisin kotiin.
Tarja Virmala
Kangasniemen mökkiasukas
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.