Joskus tekee hyvää pysähtyä, pistää puhelin pois, ottaa kuppi kahvia ja istahtaa hetkeksi. Antaa ajan kulua, ihmisten kulkea ohi ja kahvin lämmitellä mieltä. Sen voi tehdä yksin tai ystävän seurassa keskellä kylää kahvila Pennissä. Siellä on miljoonan alku.
Tarja Virmala
Tunnet ympärilläsi vanhan pankkisalin tunnelman. Näet silmissäsi parempiin pukeutuneen väen, joka tuli pankkikirjan kanssa rahaa nostamaan. Toisessa kädessä oli maksupalvelukuori. Yhdellä herralla oli hattu kourassa, mutta hän olikin matkalla pankinjohtajan luo.
Otan kahvia. Herkkuvitriinin päällä istuu Roope Ankka rahakirstun kannella. Se tuijottaa minua tuimana lasiensa takaa: ”Pennissä on miljoonan alku! Take care of the pennies and the pounds will take care of themselves (pidä huolta pikkurahoista, niin isot rahat seuraavat perässä)”.
Tarjolla on monenlaista herkkua. Päädyn pullaan, sillä se on terveellistä. Sitä paitsi Pennin keittiössä se tehdään itse ilman lisäaineita. Pulla on tuoretta ja siinä on tuttu maku. Mieleen juolahtaa lapsuuden lauantai, äiti ja keittiöstä tulviva tuoksu.
Elämässä pitää nauttia
Istahdan tuolille ja katson Roope Ankkaa. Olisiko minun pitänyt juoda kahvi kotona, paistaa pulla itse ja säästää pikkurahaa? Roope iskee silmää ja kuiskaa: ”Ei. Ei elämä voi olla pelkkää säästämistä ja kurinalaisuutta. Pitää osata myös nauttia. Se on investoimista elämän laatuun. Meillä on vain yksi elämä ja se on miljoonaa arvokkaampaa.”
Nautin kahvista, pullasta ja tuokiosta – elämän laadusta – hyvällä omalla tunnolla. Katseeni kiertää viehättävässä miljöössä. Rouva lukee päivän lehteä, herra katselee kadulle. Vanhat huonekalut istuvat entiseen pankkiin erinomaisesti. Värit ovat harmoniassa.
Seuraavan kerran tulen kaverin kanssa pyörällä ja nautin lasillisen kuohuvaa terassilla auringossa lehmuksen alla.
Oma Penni on rakas
Salissa pyörähtävät Pennin omistajat, Nina ja Katja.
Alussa, 15 vuotta sitten oli vain Ninan haave kahvilasta, tarjolla oleva Reissupannu ja kaiken pelastus: matkaan mukaan haluava sisko Katja. Tie on kulkenut järven rannalta monia kokemuksia rikkaampana keskustaan hienostuneeseen miljööseen.
– On nähty aikojen saatossa vauvojen kasvavan nuoriksi ja nuorten aikuisiksi. Vanhat tutut asiakkaat koukkaavat keskustaan kahville ja muistavat meitä joulukorteilla, kertoo Nina.
– Kun paikka Holvista tuli myyntiin, oli päätös selvä: me muutettaisiin keskustaan. Reissupannu alkoi käydä pieneksi ja haluttiin virkistää kahvilalla kylän elämää. Toistaiseksi ollaan tyytyväisiä, Nina jatkaa.
Siskoksia yhdistää paitsi sukujuuret, myös yhteinen työmoraali. Liiketoimintaa on rikastettu teemailloilla, perhejuhlilla ja keittokeskiviikoilla. Eikä sitä kahvia aina ole pakko juoda. Voi ottaa lasin valkoviiniä, kuplivaa tai ronskisti olutta – vaikkapa sitä Puulan Ipaa.
Kaikkea ei tarvitse tehdä itse
Sekin on investoimista elämänlaatuun, kun ostaa herkut ammattilaiselta ja keskittyy siihen, mitä itse parhaiten osaa. Tilauspullaa, -kakkuja ja voileipäkakkuja menee merkittävä määrä.
– Täällä Pennissä herkkuhetkiä on mahdollisuus tarjota isommalle joukolle ja pitää yksityistilaisuuksia. Asiakaspaikkoja on tuplamäärä ja mehän tykätään asiakkaista, sanoo Katja.
Yrittäjille on tärkeää, että Penni on oma ja erityisen onnellisia he ovat mahdollisuudesta nuorten työllistämiseen. Kymmenet nuoret ovat saaneet arvokasta työkokemusta ja alkupääomaa Reissupannusta ja Pennistä.
Roopekin tiskillä nyökkää ja taputtaa näkymättömästi käsiään: jollekin se voi olla miljoonan alku.
Blogi on osa valokuvaaja Kristiina Procope-Hietasen ja kirjoittaja Tarja Virmalan sarjaa, jossa he kiertävät yhdessä Kangasniemeä.
teksti: Tarja Virmala
kuvat: Kristiina Procope-Hietanen
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.