Ullan tarinoita 6.
Työurani aikana en juurikaan ehtinyt kokeilla mitään uutta. Raitasukkaa vaan pukkasi tulemaan. Nyt ollessani kiireettömänä? eläkeläisenä, olen ottanut haltuun esim. kahvipussit, sytykeruusut jne. Puulan seutuopiston kurssilta sain opin ja viime talvena näpertelin 2000 pussia. Erikokoisia koreja tuli…
Aloitin muovien keräämisen erikseen muoviroskiksen saavuttua linja-autoasemalle. Jestas miten paljon muovia tulee! Sitä ei usko ennen kuin alkaa kodissa sitä keräämään. Kahvipussit eivät mene roskiin.
Lapsuudessa muistelin äidin syöttäneen kananmunankuoret kanoille. Kysyin kanojen kasvattajalta. No niin nyt kiikutan kananmunankuoret hänelle. Nekään eivät mene roskiin!
Tietysti hän tarvitsee myös tyhjät kennot. Hyvälle paperille tehdyt aikakausilehdet menevät leivinuunin arinalle estämään leipien pohjien palamisen.
Ruokaa menee luvattoman paljon roskiin. Luvattoman paljon. Lapsuudesta on muistikuvia erilaisista ruoka-annoksista. Jos leipäpalaset meinasivat kuivaa, äiti teki niistä Leipäressua. Runsaassa voissa paistetaan leipäpalaset. Palasten päälle laitetaan vielä voita ennen suuhun laittamista. On nimittäin hyvää!
Leipäressu on kaloriton vaihtoehto.
Jälkiruuaksi voi tehdä Pappilan hätävaraa. Jos pullapitkosta meinasi jäädä kuivumaan viipaleita, niistä äiti teki Pullavanukasta eli Pappilan hätävaraa. Pullapalaset vuokaan ja hilloa väliin. Eipä mene hukkaan vanhat leivät eikä pullat.
Ulla Tanttu
Kirjoittaja on Vaimosniemi-Reinikkala kyläyhdistyksen perustajajäsen
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.