Kyläkartta ryhdistäytyi, kun vanha pankin konttori pesi kasvonsa ja Kauppakeskus Holvi avasi ovensa. Siellä säteilevät uudet miljööt, portaiden kaiteet sekä yrittäjät yhdessä talon isännän ideoiden kanssa.
Tarja Virmala
Päivä on aurinkoinen. Ilmassa on kevään tuoksua ja linnut laulavat kilpaa. Synkän vireen muuten täydelliseen kevätaamuun tekee Kukka Elisan rikkinäinen lasiovi.
”Nyt on sitten vaan hankittava uusi ovi ensin ja sitten lisää hälytyslaitteita”, sanoo Holvin nykyinen isäntä Seppo Lappalainen vorojen toimia harmitellen.
Joku on iskenyt ovilasiin ison reiän rahan toivossa, mutta eihän nykypäivän kaupoissa ole kuin maksupäätteitä.
Toisin oli silloin, kun Kauppakeskus Holvin talo rakennettiin Kansallis-Osake-Pankille vuonna 1950. Sieltä nostettiin säästökirjalla rahaa tai käytiin sitä tallettamassa. Rahat säilytettiin holvissa katutasossa ja velallisten paperit holvissa kellarissa. Pankkineiti kirjoitti pankkikirjaan käsin säästöt ja nostot. Pankinjohtaja oli aina mies.
On ihmisiä, jotka tykkäävät lepäillä laakereillaan. Seppo ei kuulu heihin. Hänet nähdään Hokan kylätorilla, Sorellan ruorissa, Suuressa Puulan suunnistuksessa, Puula-kalentereita puuhaamassa, linnunpönttöjä nakertamassa ja myymässä, Martta-luodon konserttia touhuamassa.
Edessäni istuu varsinainen monitoimimies ja ideanikkari, jolla tosi usein säteilee. Ideoita syntyy ja leipäkin tulee säteilyturvallisuuden asiantuntemuksesta.
Seppo esittelee vanhaa lipastoa: Huonekaluliike Veljekset Rämö, Käkisalmi, puhelin 216.
Holvi porattiin ja maalattiin kartalle
”Kaikki ideathan eivät ole hyviä”, naurahtaa Seppo, nyökkää Holviin päin ja jatkaa: ”Puolitoista vuotta tuohon meni kaikki vapaa-aika. Seiniä kaadettiin, koko lvi-järjestelmä uusittiin, porattiin paljon ja pitkälle, sähkötyöt tehtiin uudelleen ja kaikki pinnat uusittiin.”
Minun kyläkartalleni vanha pankkikonttori ilmestyi vasta sitten, kun kuultiin Reissupannun muuttavan sinne. Kohta saatiin tietää uusi nimi, Penni, seurattiin Kauppakeskuksen valmistumista ja vihdoin päästiin avajaisiin. Kylä ryhdistäytyi tämän risteyksen kohdalta.
Kurkistus 1950-luvulle
Kävelemme isännän kanssa takaovelle ja matkaamme yläkertaan pankinjohtajan entiseen asuntoon. Kuulen menneen ajan havinaa.
Vuonna 1950 äidit olivat usein kotiäitejä. Silloin syötiin kotona perunaa ja kastiketta. Autoja ei ollut, ja ihmiset kuuntelivat radiota. Valittavissa oli joko yleis- tai rinnakkaisohjelma.
Yleisohjelma oli sivistystä ja virallista asiaa, rinnakkainen kevyttä musiikkia ja urheilua. Asunnot lämmitettiin puilla, ja vesi kannettiin sangolla sisään. Huussi oli tuttu, mutta vesiklosetti ei.
Säästäminen oli sodanjälkeisessä Suomessa suuri hyve. Kangasniemeläisillä ei juuri ollut pankkitilejä. Rahat pistettiin sukanvarteen tai patjan alle. Mutta sitten tuli kylään pankki.
Se palveli asiakkaita 90-luvun lamaan ja pankkikriisiin saakka. Ihmiset ajettiin pankeista ulos hiekkaa kantamasta ja konttoreita suljettiin.
Pankkiholvi uuteen eloon
Konttorin tilalle tuli kioski ja kuppila. Ne tulivat tiensä päähän pari vuotta sitten. Taas Sepolla säteili: hän perustaisi Kauppakeskuksen. Pennin yrittäjät olivat juonessa mukana alusta saakka. Hihat käärittiin ja alettiin hommiin.
Portaan kaiteet kiiltävät mustina. Seinä vivahtaa vanhaan vihreään. Pankinjohtajan asunnossa on kaikki uusittu – paitsi patterit. Täällä henkii arvokkuus ja tyyli. Ikkunalaudat ovat leveät ja seinät tukevat. Seppo sanoo, että talossa on paljon betonia.
Kauppakeskus Holvissa on monia mahdollisuuksia. Aurinko langettaa säteitään isolle takapihalle. Isäntä ideoi sinne saunaa, puutarhajuhlapaikkaa… Säteilee.
Blogi on osa valokuvaaja Kristiina Procope-Hietasen ja kirjoittaja Tarja Virmalan sarjaa, jossa he kiertävät yhdessä Kangasniemeä.
Tarja Virmala
teksti ja kuvat
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.