Jostakin hohkaa juuri lämmitetyn uunin lempeä tuoksu – sellainen, joka menee yhtä aikaa jäseniin ja sieraimiin. Pöydällä kynttilöiden välissä tuoksuu hyasintti. Siinä on joulu. Joulukukat ovat merkki siitä, että valo voittaa ja elämä alkaa uudelleen.
Tarja Virmala
Joulu ei ole joulu ilman siihen kuuluvia kukkia. Amaryllis, hyasintti, joulutähti, jouluruusu, tasetti, kielo, tulppaani, atsalea. Jokaisella on oma suosikkinsa. Sekä minun että Kristiinan jouluun kuuluu ehdottomasti hyasintti. Se tuoksui lapsuudessa suuren hirsituvan pitkän pöydän päällä juuri kaapista levitetyllä joululiinalla.
– Amaryllis ja joulutähti ovat nykyään suosituimpia. Amaryllis on helppohoitoinen, joulutähti krantumpi. Se vaatii tasaisen kastelun ja on vetoarka. Hyasintti on monelle liian voimakastuoksuinen, sanoo kukkakauppias Virve.
Kukat synnyttävät kertomuksia
Joulukukista on monenlaisia tarinoita. Yhden mukaan pikkutytöt tulivat katsomaan Jeesus-lasta jouluruusuja hameenhelmoissaan. Toisessa kerrotaan luostarin munkkien jakaneen niitä ohikulkeville ihmisille.
Itse olen nähnyt ehdottomasti upeimmat jouluruusut toissa keväänä Soipukansaaressa, kun mökkinaapurin kukat kukkivat valtoimenaan kimaltelevan hangen seassa ja kurkottelivat aurinkoon. Hyvää joulua vaan Eevalle ja Annalle sinne Etelä-Suomeen!
Joulutähti on lähtöisin Meksikosta. Köyhällä tytöllä ei ollut varaa lahjaan Jeesuksen syntymäpäiväksi. Hän keräsi enkelin kannustamana heinää metsästä. Kirkossa heinät puhkesivat joulutähdiksi.
Hyasintti kulki Eurooppaan 1500-luvulla turkkilaisten matkamiesten mukana. Suomalaisten joulunviettoon se tuli 1800-luvun lopulla. Helsinkiläinen kukkakauppias laittoi hyasintin Eduskuntatalon kohdalla sijainneen kukkakaupan ikkunaan vuonna 1879. Keskellä talvea kukkiva kukka oli suuri ihmetyksen aihe – se lupaus, että valo voittaa ja elämä alkaa uudelleen.
Joulukukilla valloitetaan sydämiä
Kukkakauppiailla riittää ennen joulua vilskettä. Joulukukkia ostetaan miljoonittain. Synkän ja kylmän sydäntalven taitekohdassa lupaus kohta alkavasta uudesta elämästä on mannaa kaamoksen kohmettamalle sielulle. Tammikuussa voi jo tilata siemenluettelon ja helmikuussa siemenet.
Kukka Elisassa on upeita valkoisia, tumman punaisia ja pinkkejä joulutähtiä, ympärillään syvänvihreät, monisärmäiset lehdet. Erilaiset havut ja mähkät köllöttävät muhkeina pöydän kulmalla. Vaaleanpunaiset, siniset ja valkoiset hyasintit pursuavat lehtien välistä ulos maailmaan ja levittävät huumaavaa tuoksua.
Lattialla on skimmioita – niitä, jotka muistuttavat nupullaan olevia syreenipensaita. Mehevät ritarinkukat pullistelevat kukkanuppujaan, joista tirkistää valkoista, punaista ja vaaleanpunaista. Timanttiananakset näyttävät meheviltä hileiden kanssa ja ilman. Valkoiset ja punaiset tulilatvat ovat hyvin kauniita, kun keskityt katsomaan niitä. Joihinkin on hipsuteltu hilettä, toisiin ei.
Luumunpunaiset ja valkoiset mehikasvit muistuttavat, että joulukukkakin uusiutuu. Ja sitten ne ihanat, valkoiset jouluruusut. Kun nuo puskevat kinoksen välistä keväällä, aurinko paistaa jo korkealta.
Joulu herättää paljon tunteita ja silloin tekee mieli muistaa kaikkia tärkeitä ja rakkaita ihmisiä: omaa perhettä, sukulaisia, ystäviä, naapureita – kaikkia heitä, jotka menneen vuoden aikana jollain tapaa sipaisivat elämääsi myönteisellä tavalla. Saajalleen kukat kulkevat tietysti suoraan sydämeen.
Uudelleen alkava elämä
Joulu on monelle herkkä juhla. Itse muistan, kuinka auto pakattiin Jyväskylässä ja suunnattiin satojen kilometrien päähän mummolaan. Niin tekivät monet, koska maaseudulta oli muutettu kaupunkeihin. Autot olivat silloin huonoja. Isä levitti paksuja täkkejä jalkojemme päälle, jottei takapenkillä palelisi. Oli päästävä rakkaiden luo säässä kuin säässä.
Jossain Hankasalmen jälkeen laulettiin autossa yhdessä ”Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä ja silmä sammunut auringon. Kun pääsky pitkän on matkan päässä ja metsä autio lauluton”.
Viimeisellä etapilla käytiin ostamassa hyasintti ja pistettiin se perillä keskelle pöytää suureen, vanhaan tupaan. Sen tuoksu kulki uuninpankolta kynnyksille ja lupasi, että valo voittaa ja uusi elämä alkaa lähestyä meitä kohti.
Hyvää joulunaikaa!
Kirjoitus on osa Kristiina Procope-Hietasen ja Tarja Virmalan joulublogisarjaa, joka jatkuu jouluun saakka.
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.