Miten käy, kun hyvällä ruoalla pois pilattu ihminen menee Fisuburgeriin tekemään blogia? Kirjoittaminen on vaikeaa, kun kuola helmeilee suupielissä koko ajan.
Tarja Virmala
Pannulla tirisee kalapihvi. Siitä henkii massatun hauen ja lahnan makuja, kun se rapisee nopeasti kypsäksi ja pitää arominsa.
Kala on kulkenut Puulasta pannulle huolella varjeltua reittiä. Kaikki sen maut ovat tallella, ja lihan rakenne sekä kosteus kohdillaan.
Ruisbriossisämpylä ottaa paahtopintaa ja lämpöä paahtimessa. Rouhitun rukiin aromit pääsevät esiin, kun jauho lämpiää.
Majoneesi leviää kuuman sämpylän pintoihin. Pohjaan sipaistaan sweet-chili- ja kanteen wasabimajoneesia. Päälle nousee pieni kauhallinen raikasta fetasalaattia ja pannulta napattu kalapihvi. Lopuksi kansi kiinni.
Ranskalaisten perunoiden vastapaistetussa tulikuumassa pinnassa hehkuu paikallinen herkku, paahtosuola.
Fisupore soljuu lasiin. Omenan, katajanmarjan ja mustaherukan aromit solmivat hienon liiton burgerin makujen kanssa.
Kaikki, minkä tekeminen lähtee suuresta intohimosta, maistuu taivaalliselta. Niin myös kangasniemeläinen kalaburger, joka Etelä-Helsingin fine dining -ravintoloiden hemmottelemassa suussani maistuu aidolta, konstailemattomalta ja kerta kaikkiaan herkulliselta. Kangasniemeläisen kokki Tatun reseptiikassa on sävyt kohdillaan.
Kiitin Annia makuelämyksestä ja Fisuburgerin syntytarinan avaamisesta. Olin tullut kirjoitusreissulle. Anni, Fisuburgerin kiinni pitävä voima, oli paikalla. Mutta mies, Eemeli, oli kalastamassa.
Sitten törmäsin Eemeliin
Aurinko oli jo laskenut. Hämärä oli tässä ja komensin koiria autoon. Pimeän Fisuburgerin pihaan kaartoi maasturi perässään kalastusvene. Autosta nousi mies. Valoa vasten piirtyvistä raameista ja tuuheasta tukasta arvasin hänen olevan Eemeli.
Päätin ottaa Eemelin tarinasta selvää. Annin, vaimonsa, version olin jo kuullut. Eemeli oli kalastusharrastuksen verkkoonsa kietoma mies. Hän alkoi kertoa.
– Tein nuorisotyötä ja kouluttauduin sitten kalastusoppaaksi. Kalastus on aina ollut intohimoni. Ensin tuli Korona ja sen perään alkoi Putinin sota. Kaikki kalastusretkibisnessuunnitelmani maailmalle menivät myttyyn. Minulla oli pihassa vain kasa kalastusveneitä, paljon velkaa eikä yhtään asiakkaita, Eemeli muistelee.
Paikallinen ravintola alkoi tilata kalastajalta kalaa. Se hupeni kuin kuumille kiville, mutta Eemelille ei jäänyt juuri mitään. Hän päätti ryhtyä tekemään ruokaa itse.
– Olin paistanut torin varressa kojussa jo monta tuntia fisuburgereita, mutta jonoa oli edelleen sata metriä. Ja kaikki kala oli jo loppu.
Eemeli ja Anni ymmärsivät, että fisuburgereille oli markkinoita. Sitten ryhdyttiin laajentamaan. Hankittiin lisää ammattikalastajia rinkiin ja palkattiin apua. Kesät myytiin kalaruokia Rantatorilla ja talvet Tokmannin edessä kojussa.
Tokmannin edestä oli suorat näkymät Reissupannuun. Anni ja Eemeli katselivat sitä tien toiselta puolelta ja haaveilivat pääsevänsä sen paikalle joskus. Se oli kuin tehty Fisuburgerin kaltaiselle kalaravintolalle.
”Varo, mitä sä haluut, sillä sä saat sen”, sanoi Mike Monroe joskus. Niin kävi nytkin. Palaset alkoivat liikkua. Yksi asia seurasi toista ja Fisuburger avasi ovensa unelmapaikallaan valtatien ja Puulan välissä lokakuussa. Hieno tarina. Toivotaan sille lisää mielenkiintoisia lukuja.
Kuvissa Anni Oksialan asiakkaina Veikko Laitinen, Seppo Laitinen ja Markus Brandt.
Blogi on osa valokuvaaja Kristiina Procope-Hietasen ja kirjoittaja Tarja Virmalan sarjaa, jossa he kiertävät yhdessä Kangasniemeä.
Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.