Julkaistu: 2.3.2020

Iloa käsitöistä

Kimppakyydit maaseudulla ovat hieno asia. Samoin kuin yhteisöllisyys, jota koetaan eri-ikäisten naisten viettäessä talvi-iltaa mieluisan harrastuksen parissa.

Paula Ruusupuro

Iloinen puheensorina täyttää vanhan luokkahuoneen, johon on kokoontunut innokkaita käsityönharrastajia. Puulan seutuopiston Käsityöpaja Hokan metsästysseuran tiloissa Tapiolassa on hieno esimerkki siitä, kuinka Kangasniemellä voi harrastaa myös pitäjän perukoilla. Itse asun kymmenen kilometrin päässä taajamasta, mutta käsityöharrastus vie minut vielä syvemmälle vanhalle kyläkoululle. Ilmastoahdistus ei vaivaa, kun Carola Simpiänniemeltä tullessaan nappaa matkanvarrelta kyytiin naapurin Tuulan ja minut. Näin myös Pirjo ja Tuija saapuvat yhteisellä autolla Niemikylästä. Kimppakyydit maaseudulla ovat hieno asia.

Samoin kuin yhteisöllisyys, jota koetaan eri-ikäisten naisten viettäessä talvi-iltaa mieluisan harrastuksen parissa. Ikähaitari ryhmässämme on 5 – 72 v. Äiti-Nooran mukana olleesta pikkuneidistä – Usva 5 v. – kehittyy pikkuhiljaa aito käsityönharrastaja. Hän oppi jo tekemään tooooosiiiii pitkiä nauhoja matonkuteista sormivirkkauksella. Siitä se alkaa. Kannustava ilmapiiri luo hyvän pohjan harrastukselle viime syksynä perheensä kanssa Ukonniemeen muuttaneelle lapselle. 

Ukonniemestä suunnistaa käsityöpajaan myös aina yhtä energinen Anne, joka vapaa-ajan asukkaana on ollut jo useamman vuoden piristysruiske käsityöryhmässä. Itse aloitin ryhmässä viime vuonna, kun sain neuvoteltua seutuopiston kanssa aina aiemmin päiväryhmänä toimineen kudontapiirin puoliksi iltaryhmäksi. Tänä kautena ryhmä muuttui kokonaan iltaryhmäksi ja saimme mukaan lisää uusia työssäkäyviä naisia. Kudontapiirikin on muutettu Käsityöpajaksi, joten monipuolinen käsillä tekeminen on nyt mahdollista taitavan opettajamme Minnan johdolla. Itse tyydyn tekemään kangaspuilla mattoja. Näin pääsen toteuttamaan sydäntä lähellä olevaa kierrätystä: vanhat lakanat ja verhot ovat parasta matonkudetta. Omat, setäni appiukon Otto Mannisen tekemät, aidot hokkalaiset kangaspuut odottavat vielä kasaamista. Ensin pitää opiskella opettajan johdolla miten ja missä järjestyksessä loimi ja kude saadaan pelaamaan yhteen siten, että kangaspuista tulee ulos mattoja.

Räsymatot sopivat hyvin meidän vanhan hirsisen tupamme lattialle. Tänä talvena tuli 10 vuotta siitä, kun lasteni kanssa asetuimme tähän kyseiseen tupaan asumaan. 1950-luvulla rakennetussa talossa tehtiin täydellinen remontti ja hiihtolomalla 2010 pääsimme muuttamaan. Aino-mummin (äidin äiti) suku on asuttanut tätä Purolan tilaa (Itä-Puuska) jo 1700-luvulta asti. On hienoa tuntea kuuluvansa johonkin sukupolvien ketjuun. Tosin katkaisin yhden ketjun, kun minua aiemmin tilaa ovat aina asuttaneet Hokkaset. Kun muutama vuosi sitten valitsin itselleni uutta nimeä, niin en kuitenkaan jostain syystä valinnut Hokkasta, vaikka ei siinä nimessä mitään vikaa olekaan. Hieno kangasniemeläinen nimi. Ruusupuro vain tuntui jotenkin sopivammalta.

Paula Ruusupuro

Kirjoittaja on Kangasniemen kunnan markkinointisihteeri

Blogissa kangasniemeläiset kertovat elosta ja olosta Kangasniemellä.
Jos haluat kertoa oman tarinasi, ota yhteyttä
Paula Ruusupuroon, paula.ruusupuro@kangasniemi.fi.
Kirjoitus voi koskea vaikkapa yhtä päivää, viikkoa, kokonaista vuotta tai vain yhtä tärkeää hetkeä, joka tekee kirjoittajan onnelliseksi.
Tarinat julkaistaan joko kuvan kanssa tai ilman.

Takaisin ylös