Puula on Suomen
paras raukkijärvi
Paluu
luontomatkailu-sivulle
Noin 10 000
vuotta sitten Puulavesi erottautui Anculysjärvestä
omaksi altaakseen. Vuosituhansien kuluessa maa on noussut
ja järvi on pienentynyt. Vielä viitisentuhatta vuotta
sitten Puulaveden pinta-ala oli tuplasti nykyiset 325 neliökilomteriä,
joksi se muotoutui vuosina 1831-54 kaivetun Kissakosken
kanavan aiheuttaman 1,78 metrin vedenpudotuksen jälkeen.
Kaikki tuo historia on edelleen nähtävissä Puulan selkävesien
rannoilla ja saarissa.
Lisämaan
toivossa kovasti Kissakosken kanavan rakentamista ajaneet
Kangasniemen isännät eivät tienneet, että heinäniittyjen
ohella veden alta paljastuisi kymmeniä ja jälleen
kymmeniä veden noin viiden tuhannen vuoden aikana
muovaamia taideteoksia. Raukeiksi kutsutut
kivimuodostelmat ovat tänä päivänä Puulaveden aarre,
johon tutustuminen on paras syy Puulalle lähtöön.
Puulan
raukkien tapaisia syöpyneitä kalliopylväitä ei ole löydettävissä
muualta Suomesta kuin Ahvenanmaalta ja Kotkan edustalta:
ei tosin niin paljoa ja niin kauniita kuin Puulalta.
Paras
raukkientutkailualue on itäinen Puulan selkäsaaristo ja
Väisälänsaaren länsipuoli yleensä. Aaltojen
loiskeessa periksi antanut kivilaji on niinkin erikoista
kuin porfyyristä granodioriittia. Se muistuttaa
graniittia, mutta on on huomattavasti rakeisempaa.
Kuuluisin
Puulan raukeista lienee Alttarisaaressa sijaitseva
tattimainen Alttarikivi, joka näkyy hyvin Soisalonselälle
retkipaikan suunnasta tultaessa. Mikäli kivikkoiselta
rannalta uskaltautuu saareen, kannattaa tutkia myös
alttarikiven takainen Alttarisaaren uuni, jossa
nuotiota poltettaessa savu nousee kiven rakosista
ilmoille.
Väisälänsaaren
sillan lähettyviltä Kynsikaivonniemestä löytyy
Saarnastuoli. Kivilohkareen alapää on syöpynyt niin,
että kiven voi hyvinkin kuvitella saarnastuolin
muotoiseksi. Komea se on joka tapauksessa. Tähän - kuten
muihinkin erikoisiin luonnonmuodostumiin - liittyy
tarinansa: "kun tuore aviopari sukeltaa kiven lipan
alitse ja menee läheiselle Alttarikalliolle hääyön
viettoon, niin lapsilykky on takuuvarma".
Saarnastuolin
viereisen Karhunpään taas tiedetään olevan vanhan
kalaseidan: paikalliset kalastajat uhrasivat seidalle
paremman kalaonnen toivossa sekä toisaalta kiitoksena hyvästä
saaliista. Samalla alueella on niin ikään veden syövyttämiä,
nyttemmin kuivilla olevia, luolia.
Geologian
tutkimuskeskus on havainnut Puulalla kymmenessä kohteensa
satakunta raukiksi luokiteltavaa lohkaretta, joista osa on
nähtävissä järvelle, mutta osan näkee vain maihin
kapuamalla. Eriskummallisuuksien bongailijalle on puuhaa
riittämiin.
Pirunpellot
ja kalliopahdat
Raukkien
ohella Puulalla kannattaa katsella kaikenlaisia kiviä:
korkeita pahtaseiniä vaikkapa läntisessä selkäsaaristossa
Mainiemenselän tuntumassa, Ison Paatsalon valuvaa
rakkakivistöä Porttisalmen luona tai Säkkisalon Simpiän
puoleisia rantakallioita.
Nähtävyyksistä
vaikuttavimpiin pitää lukea myös Karhusaaren ja
Siekkisensaaren välissä oleva Karhulahti. Sen hyllymäisesti
kohoavat seinät luovat kirkkomaisen tunnelman, jota
korostaa Puulan nimikkolinnun, Kuikan, terävä huuto.
Lahden pohjukassa kalliolipan alla on mukava porauttaa
kahvit tai paistaa makkarat. Käy paikka yöpymiseenkin.
Kajakin tai kanootin voi vetäistä kannaksen läpi Simpiälle,
ellei halua palata lahden kautta takaisin.
Kun Puulalla
kerran risteilee, on pakko kivuta Ison Paatsalon
Korppivuorelle. Hyvää maihinnousupaikkaa ei ole, mutta
Pitkälahden puolelta pääsee kuiville. Vuoren huippu
kohoaa reilut 60 metriä järven pinnan yläpuolelle,
joten maisemat ovat mahtavat. Etenkin pohjoisen suuntaan
yli Simpiän selän.
Puulan
seikkailun suunnitteluun on saatu hyvä apu uudesta
luontokartasta. Sen merkistöjä tutkailemalla ja
liitevihkosta lukemalla viikon reissun suunnittelu käy kätevästi.
Paluu
luontomatkailu-sivulle
