LÄSÄKOSKEN HISTORIAA

Läsäkoski sijaitsee Kyyveden ja Puulaveden välisellä kannaksella, Mikkelin ja Kangasniemen kuntien rajalla. Kolmihaaraisen kosken pituus kolme kilometriä ja putouskorkeus 5.1 metriä.

Läsäkoski oli taloudellisesti merkittävä kalastuskohde jo 1600-luvulla. Jo tätä aikaisemmin esim. Kustaa Vaasa  pyrki varaamaan parhaat kalapaikat kruunun käyttöön. Mm. Sairilan kuninkaankartanolla oli kolme kalastuspaikkaa Visulahti, Siikakoski ja Kyy- eli Läsäkoski, joka oli Mikkelin pitäjän ainoa varsinainen lohenpyyntipaikka. 

Kalastusoikeus siirtyi kruunulta 1700-luvun lopulla yksityiseen omistukseen ja siitä asti on myös ollut yksityisessä omistuksessa sidottuna Läsäkosken tilan omistukseen. Läsäkoskella on toiminut vuosina 1931-1968 Mikkelin läänin maanviljelysseuran kalanviljelylaitos, kalahautomo.

Läsäkosken kylän muotoutuminen on alkanut sahan ja myllyn perustamisen jälkeen noin 1840-luvulla. Parhaimmillaan Läsäkoskella oli työssä 300-400 henkilöä. Läsäkosken saha oli vientiyritys, suurin osa sahatavarasta vietiin ulkomaille esim. Englantiin. Sahalle tuli työväkeä ja ihmisiä kaikkialta Suomesta ja työväen mukana alueelle syntyi palveluja mm. kauppa, kahvila, toripäivät, posti, koulu, työväenyhdistys jne. 

Sahan toiminta lakkasi lopullisesti talvisodan kynnyksellä vuonna 1939 ja myllyn toiminta lopetettiin 1950-luvulla, jolloin Läsäkoski yhtymä siirtyi Pohjola-yhtiön omistukseen. Läsäkosken tila oli aikanaan myös huomattava maanviljelystila hevosineen, lampaineen, lehmineen, kanoineen ja sikoineen. Viljaa viljeltiin pääasiassa eläimille.

Sodanaikana päärakennuksessa toimi Mannerheimin lastensuojeluliiton lastenkoti sotaorvoille ja sotaleskille. Kodin suojelija marsalkka Mannerheim vieraili itsekin paikanpäällä. Samaan aikaan lastenkodin kanssa talon toisessa päässä toimi Päämajan viestintäosasto ja mm. kartanon porteilla oli vartiomiehistö.