Operaatio Runosilmät

Vuoden 2006 lukuviikon aiheena oli Oi runous – O poesi ja tämän teeman tiimoilta kirjavinkkari kierteli kouluilla kassissaan ainoastaan runokirjoja. Kirjavinkkauksen yhteyteen syntyi myös idea kerätä kangasniemeläisten 8-16-vuotiaiden lasten ja nuorten runoja ja koota niistä runokirja. Vuonna 1988 toteutettiin Kangasniemellä samanlainen projekti: kulttuurilautakunta käynnisti 12–25-vuotiaiden nuorten runojen keräyksen ja runoja kertyi lähes 350 kappaletta. Runojen joukosta työryhmä kokosi runokirjan Kevätesikoisia.  

	Runopuu Runiperus Ronnimus
	Kangasniemeläisten lasten ja nuorten runokirja Polkuja julkaistiin 11.12.2006 - runoista versoi vuoden aikana kirjastolle runopuu
	Mitä kaikkea runoista voikaan versoa...

Toukokuun 2006 loppuun mennessä kertyi runoja yli odotusten: 308 kappaletta 209 runoilijalta. Osa runoista syntyi parityöskentelynä tai ryhmätyönä. Kovan työn jälkeen runoraati valitsi runoista 86 kirjaan mukaan otettavaa ja 11. joulukuuta 2006 julkaistiin runokirja Polkuja, yhteistyössä Etelä-Savon taidetoimikunnan, Kangasniemen Kunnallislehden ja Otto Mannisen seuran kanssa. Kirjan nimi kuvastaa runoilun polkua, runo lähtee liikkeelle ja polku mutkittelee, haaroittuu, kuljettaa eri suuntiin, metsän polkuja pitkin kävellessä runo saattaa tulla vastaan minkä tahansa polun mutkan takaa ja polulta saattaa poimia mukaansa runoja… 

Tammikuussa 2007 kirjasto toimitti lastenneuvolaan vihkosta Lukulahja lapselle, jaettavaksi kaikille vanhemmille joille syntyy perheenlisäystä kuluvan vuoden aikana. Kesällä 2007 tuli kangasniemeläisen runoilijan ja suomentajan Otto Mannisen syntymästä kuluneeksi 135 vuotta. Kaksi viikkoa kestävä operaatio toimi samalla lasten ja nuorten lukemisharrastuksen edistämisprojektina ja sen tavoitteena oli tehdä Otto Mannisen tuotantoa tutuksi kangasniemeläisille nuorille ja miksei vanhemmallekin väelle. Kahden viikon ajan löytyi kirjastosta Oton runopolku, jonka varrella oli runoja, Mannisen suomennustöitä, vanhoja valokuvia ja tietoiskuja. Polun kiertäjille annettiin moniste jossa oli yhdeksän Otto Mannisen runoa, ja tehtävänä oli yhdistää polun varrelta löytyvä rekvisiitta oikeaan runoon. Jokainen runopolun kiertänyt sai muistoksi runorintanapin ja kaikkien osallistujien kesken arvottiin Otto Mannisen runokirjaa sekä lp-levyjä, joissa on sävellykset Otto Mannisen runoihin.

Kyläkoulut ja kirkonkylän ala-asteet toteuttivat projektin omalla aikataulullaan: kouluille lähetettiin kirjastosta runotaulupaketit. Kirjastossa runopolulle osallistui 178 kävijää. Otto Mannista juhlittiin virallisesti heinäkuun 21. päivänä, jolloin järjestettiin runoilijan elämäntyöstä kertova tilaisuus Me kolme ja Otto Manninen. Kangasniemi-salista lähetettiin suorana YLE:n Tarleena Sammalkorven juontama radio-ohjelma ”Tämän runon haluaisin kuulla”.

Otto Manninen (13.8.1872 – 6.4.1950)

Otto Manninen syntyi Kangasniemellä Rasikankaalla 13.8.1872 Topias ja Matilda Mannisen esikoisena. Perheeseen syntyi yhteensä kymmenen lasta. Otto aloitti koulunkäynnin Kangasniemen keskustan kansakoulussa. Isä Topias ei kuitenkaan pitänyt ylimielisen oloisesta opettajasta, joka oli heittänyt Oton eläinkuvakirjan roskien joukkoon. Kiivasluontoinen isä siirsikin poikansa Mikkeliin kouluun.  Otto suoritti ylioppilastutkinnon v. 1892. Tämän jälkeen hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopistossa.

Opiskeluvuosinaan Helsingissä Otto solmi paljon tuttavuuksia, mm. jonkin verran nuorempaan Eino Leinoon, joka oli saanut tehtäväkseen suomentaa uudelleen Runebergin teoksia. Tätä kautta myös Otto otti osaa suomennosurakkaan.  Yliopistosta Otto valmistui v. 1897. Jo kouluvuosina Otto aloitti myös oman kynäilyharrastuksensa. Hän kirjoitteli myös kotonaan, mutta muilta salaa, ja oli vihainen jos hänet siitä puuhasta yllätettiin.

Yhteistyö ja ystävyys Eino Leinon kanssa johti siihen, että käännöstyötä tehtiin useampana kesänä Oton kotipaikalla Hokan Rasikankaalla. Rauhalliseen maalaismaisemaan Oton ystävät tulivat mielellään kesiään viettämään. Kirjailijoista Teuvo Pakkala ja Ilmari Kianto vierailivat Rasikankaalla. Rasikankaan ullakkohuoneessa syntyivät Eino Leinon Helkavirret ja viimeisen yhteistyökesän jälkeen ilmestyi viimein Otto Mannisen ensimmäinen oma runokokoelma Säkeitä I.

Otto Mannisen oma runotuotanto jäi suppeaksi, neljä kokoelmaa elinaikana ja yksi teos myöhemmin. Suuri käännöstyö vei runoilijan aikaa ja tästä syystä omia runoja syntyi harvakseltaan. Työntäyteisten vuosien jälkeen kun käännöstöistä ja ensimmäisestä omasta runokokoelmasta oli kertynyt säästöjä, Otto saattoi toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa ja unelmansa. Hän osti osan Hokassa sijaitsevasta Rämiäisen saaresta v. 1906 ja rakensi sinne huvilan, joka nimettiin lähistöllä olevan kallion mukaan: Kotavuori. Rakennustöiden valvojana, arkkitehtinä ja rakentajana toimi runoilija itse apunaan paikallista työväkeä.

Opiskeluaikanaan Mikkelissä Otto oli jo ensi kerran tutustunut tulevaan aviopuolisoonsa Anni Swaniin ja heidät vihittiin avioliittoon Helsingissä 10.2.1907. Anni Swan vierailikin Kotavuoressa ensimmäisen kerran jo rakennusaikana. Kotavuoresta muodostui rakas paikka kirjailijapariskunnalle. Siellä vietettiin kaikki kesät sekä myös pitkiä aikoja muulloinkin. Kotavuoren luonnonrauha antoi työskentelyrauhan molemmille kirjailijoille. Pariskunnalle syntyi kolme lasta, Antero, Sulevi ja Mauno.  Otto toimi Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina v. 1913 lähtien. Tästä työstä hän otti virkavapaata aloittaessaan suururakkansa, Homeroksen Iliaan ja Odysseian suomentamisen. Ilias ilmestyi suomeksi v. 1919 ja Odysseia viisi vuotta myöhemmin. Suomennostyön aikaan pariskunta asui yhtäjaksoisesti Kotavuoren huvilalla lähes kahden vuoden ajan.

Otto Manninen sai tunnustuksena kirjallisesta tuotannostaan ja käännöstyöstään professorin arvonimen v. 1925 ja hänet vihittiin sekä filosofian että teologian kunniatohtoriksi. Viimeksi mainittu kunnianosoitus johtui Otto Mannisen toiminnasta raamatunkäännöskomitean kielentarkistajana v. 1921-1937. Hän toimi myös monien kirjallisen alan liittojen ja lautakuntien puheenjohtajana ja lukuisat järjestöt kutsuivat hänet kunniajäsenekseen. Runoilijan elämäntyö tuli päätökseen huhtikuun 6. päivänä v. 1950 lyhyen sairauden jälkeen.

Lähteet:

• Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan: Suomalaisten kirjailijain elämänkertoja (Matti Kuusi: Otto Manninen)

• Vornanen, Pirkko: Otto Manninen kangasniemeläisenä runoilijana.

• Manninen, Antero: Hyväonnisen miehen muistikuvia.

• Silkkihienot siteet: Anni Swanin ja Otto Mannisen kirjeenvaihtoa 1898-1908. 

• Juuret Rasinkankaalla: Otto Mannisen ja hänen sisarustensa kirjeenvaihtoa 1897-1913. 

• Sarjala, Jukka: Otto Mannisen runous ja kotiseutu. 

• Kivikkaho, Eila: Kotavuoren kesä v. 1944. Otto Mannisen seuran säännöt.